Online minä tunnun kelpaavan miehille. Useakin mies on kertonut pitävänsä minusta, tai että olen mukava tyttö. Mesestä löytyy montakin miespuolista onlinekaveria. Olisipa näin myös irl...

Moni mies, poika - miten vain - on halunnut minut tavata, mutta vain yhden olen suostunut tapaamaan. (Hän oli sinnikäs. Useita vuosia kärtti minua tapaamaan, ja lopulta annoin periksi pari kk sitten.) Ja mikä fiasko seki oli. Minä olen äärimmäisen huono uusien ihmisten kanssa. Uudet ihmiset ahdistavat minua, tarvitsisin viikkoja tottuakseni ja voidakseni olla luonteva. Joten miten käy, kun minut heitetään yhteen irl tuntemattoman miehen kanssa lyhyellä varoitusajalla? ...Minä ahdistun puolikuoliaaksi ja mies varmaan piti minua hieman mielenvikaisena. (Varoitin häntä kyllä, että olen vaikea ihminen, mutta hän ei uskonut.)

En minä ajatellutkaan, että meistä jotain tulisi. Liian eri maailmoista kun olimme. Pahalta se kuitenkin taas tuntui todistaa omaa kyvyttömyyttää tilanteessa, joka useimmille on ihan helppo. Tapaaminen oli lähin kokemus treffeistä, jonka koskaan olen kokenut, jos nyt voidaan edes puhua treffeistä. Surullista.

Nyt jälleen eräs mies haluaisi minut tavata. Minäkin haluaisin tavata hänet. Hän on mukava, kiltti, rauhallinen, ei pahemmin juo - aika pitkälti hän vaikuttaisi (näin onlinetutustumisen perusteella) olevan  "minun tyyppiäni". (Tietenkin nettituttuihin pitää suhtautua aina pienellä varauksella, mutta nyt minulla ei ole suurta syytä olla luottamatta häneen.) Hän tietää minun olevan näkymätön ja kokematon (ja on sitä osittain myös itse) ja silti hän haluaa minut tavata. Sanoi, ettei hänellä ole mikään kiire; saisin aikani tottumiseen... (En millään jaksa uskoa hänellä riittävän kärsivällisyyttä ja tahtoa antaa minulle aikaa tottua häneen, mutta jätetään se nyt sikseen.)

Minä haluan tavata hänet! Mutta minä en halua tavata häntä ja katsoa vierestä kuinka jälleen osoitan kykenemättömyyteni käyttäytyä kuin "normaalit" ihmiset... Minua varmasti ahdistaisi, koska en tiedä mitä minun kuuluu tehdä ja sanoa, kuinka minun kuuluu olla. Minua ahdistaisi, koska en pysty seuraamaan uusien ihmisen mielenliikkeitä. Olisin vain kiusaantunut ja vaikuttaisin torjuvalta ja kylmältä vaikka pääni sisällä kuinka tahtoisin olla lämmin ja ystävällinen. Tapaaminen luultavasti lopettaisi nettiystävyytemme; joko hän tulisi tulokseen, ettei ole mitään syytä jaksaa tuota vaikeaa muijaa ja lopettaisi yhteytemme, tai minä itse lopettaisin sen tuntiessani jälleen nolalleeni itseni liikaa jonkun silmissä...