@Ohikulkija
Mukavaa, kun joku kysyy ihan vaan mitä kuuluu, kiitos. :) Samaa vanhaa kuuluu. On ollut mielessä päivittää blogia, mutta en ole vain "ehtinyt"; liian kiire lukea hyviä kirjoja...

Syntymäpäivä oli tuossa jokin aika sitten. Vihaan syntymäpäiviä. Kokonainen päivä muistuttamassa minua siitä, kuinka elämä valuu menemään. Jälleen takana vuosi, jossa on enemmän surua kuin onnellisia hetkiä... Ja oletettavasti seuraava samanlainen taas edessä.

Viime vuonna minut raahattiin tädille, jonne oli myös kutsuttu toinen täti ja kolmet serkut perheineen kylään syntymäpäivilleni. ...Tänä vuonna sanoin lähteväni kotiin (isän luo) syntymäpäivänäni, joten kukaan sukulainen ei yrittänytkään saada minua minnekään. (Oikeasti kylläkin lähdin kotona käymään vasta seuraavana päivänä.) Pyörähdin pikaisesti kaupungilla yksin ja palasin sitten kotiin sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa. Ei yksinäinen syntymäpäivä kovin kiva ole. (...vaikka normaali päivähän sekin vain on. Silti.) En pidä juhlista. En edes sellaisista, joissa on vain pari tätiä ja muutama serkku perheineen. Silloinkin on liian monen huomio minussa. Ahdistavaa.

Olisin halunnut jonkun, joka olisi halunnut viedä minut vaikka syömään. ...Tai jotain muuta vastaavaa pientä. Romanttinen illallinen kahden? (Ew, imelä idea kylläkin.) Picnic? Jotain?

Vedin itselleni jostain myös flunssan. Kurkku kipeä, nuhaa ja pieni kuumekin. Toissailtana olikin sitten korostetun surkea olo. Olin yksinäinen jälleen ja vielä kuumeessa, joten yksinolo tuntun miltein ylitsepääsemättömältä.

Miksei kukaan ole pitämässä minusta huolta? En mitä mitään hoitajaa itselleni halua, mutta jonkun, joka kysyisi miltä minusta tuntuu ja voisiko hän vaikka laittaa minulle teetä tai jotain. Vähän sympatiaa ja pientä huolenpitoa... Joku vähän lohduttamaan, kun värisen kuumeesta huopaan kääriytyneenä.