On vaihteeksi jotain erilaista kerrottavaa... Tapasin sen yhden nettitutun, jonkan mainitsin joskus aiemmin.

Käytiin syömässä, kierreltiin kaupungilla... Vietin koko päivän hänen kanssaa. Ahdisti. Olin vaivautunut, mutta selvisin hengissä nolaamatta itseäni täysin ja menettämättä kasvojani. Oli oikeastaan ihan kiva päivä.

Mutta. Aina on mutta.

Tapaamisen lopussa hän useampaankin otteeseen vihjaisi haluavansa tavata minut uudestaan ja kysyikin suoraan mesessä pari päivää myöhemmin saako hän tavata minut uudestaan. Sanoi pitävänsä minusta ja ajattelevansa minua. ...enkä minä tiedä mitä ajatella.

Jo pelkkä pienen pieni mahdollisuus, että hän saattaisi pitää minusta saa minut haluamaan juosta pakoon. En ole yleensä kovinkaan pinnallinen; ulkonäöllä ei ole suurta merkitystä, mutta nyt huomasin etsiväni hänestä mahdollisimman paljon "virheitä", pieniä pakoreittejä, joiden varjolla "hylätä" hänet. Hän oli liian lyhyt, liian laiha, liian nörtti, en pitänyt hampaista. ...kaikkea, johon en yleensä kiinnitä juurikaan huomiota. Reaktio on ihan typerä, kun ajattelee kuinka paljon minä kaipaan jotakuta välittämään ja pitämään minusta.

Huoh, tilanne ja ajatukset ovat vielä sen verran uusia, etten osaa muokata niitä sanoiksi. Kirjoittelen lisää, kun olen saanut asiat paremmin kasaan.