Ehkä yllättävää, mutta joulu ei ole juhla, joka saisi minut ahdistumaan ja masentumaan. Joulu on perhejuhla, joten lähden kotiin isän luokse jouluksi. En joudu olemaan yksin. ...vaikka isän seura nyt ei olekaan kaipaamaani seuraa.

Joulu on periaatteessa ihan kiva. Ruokaa, lomaa, perinteitä... Mutta tästä joulua edeltävästä ajasta en pidä yhtään. Täytyy ostella joululahjoja, ja minä vihaan ostella lahjoja! Vielä olisi kaksi lahjaa ostamatta, eikä ole sitten pienintäkään ideaa mitä ostaa. Turhauttavaa. Pakko ensi viikolla keksiä jotain.

Onnistuipa yksi kaveri huomaamattaan jälleen jutuillaan masentamaan minut. Mesetin hänen kanssaan eilen illalla, kun hän alkoi taas "voivotella" elämäänsä. Liikaa miehiä olisi hänet ottamassa, vaikka hän on jo varattu. Naapuri pyytää viettämään iltaa viinilasin parissa, kaverin veli yrittää iskeä baarissa, muutama koulukaveri osoittaa kiinnostusta... Tämä on niin väärin. Hänet haluaisi omakseen pienen haaremin verran miehiä, ja minua ei halua kukaan. (Minä en edes pyydä haaremia, vaan vain yhden ihmisen mielenkiintoa.) Tuntuu pahalta ja olen tavallaan kade. Minäkin haluan jonkun haluavan minut, vain yhden jonkun. Pyydän liikoja? Turha varmaan sanoakaan, että jälleen itkin itseni uneen.

Unta... Untakin näin viime yönä. Se tapaamani nettituttu oli mukana unessa. Olimme laivalla ja meillä oli hieno luksushytti, joka avautui parvekemaiselle kannelle. Minulla oli tylsää, joten päätin lähteä kävelylle. Ovella huomasin koko kannen olevan jään peitossa, joten käännyin innoissani kertomaan nettitutulle asiasta ja pyysin hänet kanssani jäälle. Hän lähti mukaani ja liukastelimme kannen toiselle reunalle uskomattoman liukkaalla jäällä. Reunalle päästyämme hän nappasi minua vyötäröltä kiinni ja totesi hymyillen liikkumisen olevan helpompaa näin. (Jatko menikin sitten ihan uniloogisen älyttömäksi. ...eikä se ole edes olennaista.) Minusta oli erittäin ahdistavaa, mutta samalla äärimmäisen ihanaa, että hän piteli minua vyötäröltä kiinni. Ihanuuden tunne oli niin voimakas, että tunsin otteen unen läpi. Se osa minusta, joka tiesi kaiken olevan unta, tunsi hänen kätensä vyötärölläni vaikka tiesi minun makaavan yksin sängyssä. Oli taas niin haikeaa nousta aamulla sängystä...

Edit:
Hyvää joulua kaikille, jotka tänne asti ovat lukeneet. :)