Näin tuossa jokunen yö sitten ihanaa unta:

Jostain syystä olin antanut ystävieni raahata minut baariin. Minähän en niistä baareista pidä, joten en ihan viihtynyt siellä. (Ahdistaa kun ympärillä on paljon tuntemattomia ihmisiä. Tuntemattomia juovia ihmisiä.) Katselin siinä ihmisiä ja kuuntelin kavereideni juttuja itse mitään kuitenkaan sanomatta.

Yhtäkkiä viereeni tuli istumaan joku tuntematon mies. Hän tuli istumaan melkein kiinni minuun, ja minä säikähdin hieman, minua kun miehet eivät yleensä lainkaan näe saati sitten että tulisivat luokseni istuksimaan. Hän istui siinä hetken hiljaa ennen kuin alkoi jutella minulle. Hän puheli niitä näitä, ei mitään tärkeää,  kunhan vain jutteli minulle. Hänellä "ei ollut" kasvoja, mutta tiedän, että hän hymyili minulle puhuessaan. Hiljalleen hän sai minutkin puhumaan, ja juttelimme istuen penkillä vierekkäin.

Jossain vaiheessa nousin seisomaan mennäkseni jonnekin, mutta astuessani miehen ohi hän nappasi minusta kiinni ja veti minut istumaan poikittain syliinsä. Rimpuilin hädissäni ja yritin päästä irti hänen otteesta. Hän kuitenkin kietoi kätensä vyötäröni ympärille eikä päästänyt minua irti vaan jatkoi vain jutteluaan. Hiljalleen annoin periksi ja rauhoituin istumaan hänen syliinsä. Huomattuaan, että en ollut enää paniikissa hän veti minut vielä lähemmäksi, niin että nojasin häntä vasten lepuuttaen päätäni hänen olkaansa vasten. Koko loppu unen istuin hänen sylissään. Juttelimme jotain, en muista mitä, sillä ei ollut merkitystä.

Olin niin onnellinen hänen sylissään. Sain koskettaa toista ihmistä - ihminen kosketti minua. Tunsin itseni ihmiseksi, merkitsin jotain jollekulle ja joku nautti saadessaan olla kanssani. Minun oli hyvä olla.

Vaan aivan liian pian kännykkä kertoi, että oli aika nousta. Olisin halunnut jäädä tuohon uneen, istumaan hänen syliinsä. Ei minua olisi haitannut vaikken olisi herännyt enää koskaan. Todellisuudella ei ole minulle mitään, unella oli antaa minulle onnea...