Näinpä tuossa taas unta.

Istuskelin sohvalla, kun kuulin, että ovi kävi ja joku tuli sisään. Menin katsomaan eteiseen ja siellä seisoi mies. (Tuntematon irl, mutta unessa tuttu.) Hän oli niin väsynyt, että tuskin pysyi pystyssä. Heilui ja otti seinästä tukea. (Väsynyt! Ei kännissä.)

Menin hänen luokseen ja otin hänen käsivartensa olalleni tukeakseni häntä. Palkkioiksi sain väsyneen, mutta lämpimän hymyn. Häntä puoliksi raahaten sain hänet makuuhuoneeseen ja lopulta sänkyyn. Hän nukahti heti, kun sai päänsä tyynylle.

Kiskoin peiton hänen altaan ja peittelin hänet. Kävin sammuttamassa valot ja vaihdoin yöpuvun päälle. Hipsin takaisin pimeään makkariin ja menin vastakkaiselle puolelle sänkyä. Nostin peiton ja puikahdin alle. Käperryin kerälle niin, että selkäni kosketti kevyesti miehen käsivartta.

Ja ah kuinka hyvin nukuin unessa kuunnellen hänen hengitystään ja tuntien hänestä lähtevän heikon lämmön selässäni. ._.

---

Kaivelin kaappia tuossa aiemmin. Tein "masentavan" löydön. Löysin kaapin syövereistä kahdet samanlaiset sänkyvaatteet - parisänkyä varten - jotka kummitätini antoi minulle muuttaessani omaan asuntoon. Eihän hän tietenkään mitään pahaa tarkoittanut. Päinvastoin. Mutta ei minulle ole moisille tarvetta, ei minun sängyssäni nuku kukaan muu kuin minä yksin... Tungin ne takaisin syvälle kaappiin.