No niin. Tapasin uudelleen sen nettitutun, josta aiemmin kirjoitin. Löysin hänestä edelleen ne samat "viat"; nörtti, laiha, puhetyyli... Kaikkea turhaa. Ahdisti ihan mahdottomasti ennen tapaamista, melkein päätin perua viime tipassa, mutta kun hain hänet juna-asemalta, ahdistus laukesi. ...en tietenkään osannut ihan täysin luonteva olla, mutta en ollut lähelläkään kuolla ahdistukseen. Oli taas ihan kiva päivä.

Kysyin joskus tekstaillessa häneltä ihan suoraan mitä hän minusta haluaa, ja hän vastasi haluavansa minut. Yritin tapaamisen aikana miettiä voisinko "olla hänen", mutta en oikein osannut kuvitella sitä. Ja siitä pääsinkin miettimään miksen osannut, miksi huomasin typeriä "vikoja" hänessä? Johtuiko se hänestä? Vai siitä, etten ehkä osaa hyväksyä ideaa, että joku olisi kiinnostunut minusta? Hankalaa.

Jälleen hän lähtiessään kysyi tapaisinko hänet uudestaan ja totesi, että olisi halunnut olla kanssani kauemmin (vaikka lähti illan viimeisellä junalla pois). Vastasin ehkä. Kyllä minä hänet voin tavata uudelleen. Ystävänä ainakin.